häät

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: haat


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

häät (18) (monikollinen)

  1. vihkimiseen, jossa kaksi ihmistä vihitään keskenään avioliittoon, liittyvä juhlatilaisuus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhæːt̪/
  • tavutus: häät

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi häät
genetiivi häiden
häitten
partitiivi häitä
akkusatiivi –;
häät
sisäpaikallissijat
inessiivi häissä
elatiivi häistä
illatiivi häihin
ulkopaikallissijat
adessiivi häillä
ablatiivi häiltä
allatiivi häille
muut sijamuodot
essiivi häinä
translatiivi häiksi
abessiivi häittä
instruktiivi häin
komitatiivi häine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Keskialasaksan hȫge, jonka merkitys oli ’erilaisten seremonioiden yhteydessä järjestettävät pidot’. Samaa alkuperää on eteläviron hähk, hähä ja hähad. Inkeroisen hǟD ja karjalan kielen heät, hiät sekä saamen vastineet (mm. pohjoissaamen heajat saatu suomen kautta.[1][2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

hopeahäät, hääateria, hääitku, hääjuhla, hääkansa, hääkellot, hääkimppu, hääkutsu, hääkuva, häälahja, häälento, häämarssi, häämatka, häämenot, hääpari, hääpuhe, hääpuku, hääpäivä, häätalo, häätapa, häävieras, häävuode, hääväki, hääyö, kaksoishäät, kirkkohäät, kultahäät, tanssihäät, timanttihäät

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • häät Kielitoimiston sanakirjassa
  • häät Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Jorma Koivulehto: Häät. Virittäjä, 2002, nro 4, s. 490-507. Artikkelin verkkoversio.
  2. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).