kultaa
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kultaa
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta kulta
Verbi[muokkaa]
kultaa
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kullata
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kullata
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kullata
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kullata
Verbi[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. kalastaa kulteella
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: kulle
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 270. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.