kultaa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kultaa

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta kulta

Verbi[muokkaa]

kultaa

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kullata
  2. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kullata
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kullata
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kullata

Verbi[muokkaa]

kultaa (54-I) (taivutus[luo])

  1. kalastaa kulteella[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 270. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.