kultakala

Suomi

Kultakala

Substantiivi

kultakala (9)

1. särkikaloihin kuuluva akvaariokala (Carassius auratus auratus)

Ääntäminen

• IPA: /ˈkult̪ɑˌkɑlɑ/
• tavutus: kul‧ta‧ka‧la

Etymologia

• yhdyssana sanoista kulta ja kala, vrt. tieteellinen nimi < latinan auratus ’kullattu’, ’kullanvärinen’

Aiheesta muualla

• kultakala Kielitoimiston sanakirjassa