kullata

Suomi

Verbi

kullata (73-I) (taivutus[luo])

1. päällystää kullalla

Ääntäminen

• IPA: /ˈkulːɑt̪ɑˣ/
• tavutus: kul‧la‧ta

Etymologia

• sanan kulta vartalosta kulla- ja suffiksista -ta

Käännökset

1. päällystää kullalla

arabia: ذَهَّبَ (ḏahhaba) englanti: to gild espanja: dorar

ranska: dorer viro: kuldama

Idiomit

• aika kultaa muistot – mennyt aika muistetaan parempana kuin nykyaika

Aiheesta muualla

• kullata Kielitoimiston sanakirjassa