kullata

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

kullata (73-I) (taivutus)

  1. päällystää kullalla

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkullɑt̪ɑˣ/
  • tavutus: kul‧la‧ta

Etymologia[muokkaa]

  • sanan kulta vartalosta kulla- ja suffiksista -ta

Käännökset[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • aika kultaa muistot – mennyt aika muistetaan parempana kuin nykyaika

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kullata Kielitoimiston sanakirjassa