-ta

Wikisanakirjasta
Katso myös: ta, Ta, TA, , , , , -tä,

Suomi[muokkaa]

Suffiksi[muokkaa]

-ta

  1. takavokaaleja (a, o, u) sisältävän substantiivin tai adjektiivin yksikön heikkoon vartaloon (eli genetiivimuotoon ilman n-kirjainta) liitettävä pääte, jolla muodostetaan verbejä
    viha, viha|nvihata
    tapa, tava|ntavata
    kaski, kaske|nkasketa
    kanki, kange|nkangeta
    laho, laho|nlahota
    pato, pado|npadota
    halu, halu|nhaluta
    vipu, vivu|nvivuta
  2. yksikön partitiivin takavokaalinen taivutuspääte eräissä nominien taivutustyypeissä

Viro[muokkaa]

Suffiksi[muokkaa]

-ta

  1. takaliite, jolla muodostetaan nominin abessiivimuoto
    maja ('talo') → majata ('talotta')