vipu
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (fysiikka) yksinkertainen mekaaninen kone, missä matka muutetaan voimaksi
- voimansiirrossa tai nostamisessa käytettävä tanko, vipuvarsi; laitteen osana oleva tankomainen säädin t. katkaisin
- (tietotekniikka) komentoriviohjelmalle käynnistettäessä annettava yleensä valinnainen parametri, joka muuttaa ohjelman käytöstä
- tulostuspolku annetaan vivulla -o
- (shakki) tilanne, jossa valkea ja musta sotilas voivat lyödä toisensa
- (kansatiede) vipukätkyt, hursti; riuku tms. josta vipukätkyt riippui
- maahan taivutetun puun ja sen latvaan kiinnitetyn ansan muodostama pyydys jonka eläin laukaisee
- Vipu laukesi ja saalis jäi siitä roikkumaan.
- Menitpä vipuun!
- (rahoitus) vieraan pääoman kasvattava vaikutus tuottoon; vipuvaikutus
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋipu/, [ˈʋipu]
- tavutus: vi‧pu
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vipu | vivut |
genetiivi | vivun | vipujen |
partitiivi | vipua | vipuja |
akkusatiivi | vipu; vivun |
vivut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vivussa | vivuissa |
elatiivi | vivusta | vivuista |
illatiivi | vipuun | vipuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vivulla | vivuilla |
ablatiivi | vivulta | vivuilta |
allatiivi | vivulle | vivuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vipuna | vipuina |
translatiivi | vivuksi | vivuiksi |
abessiivi | vivutta | vivuitta |
instruktiivi | – | vivuin |
komitatiivi | – | vipuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | vivu- | |
vahva vartalo | vipu- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: vivuta
Yhdyssanat[muokkaa]
nostovipu, vaihdevipu, vipuhana, vipukelkka, vipukytkin, vipuvaikutus, vipuvarsi, vipuvoima, vääntövipu
Idiomit[muokkaa]
- mennä vipuun – mennä ansaan tai halpaan, erehtyä kohtalokkaasti
Aiheesta muualla[muokkaa]
- vipu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.