vipu
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- (fysiikka) yksinkertainen mekaaninen kone, missä matka muutetaan voimaksi
- voimansiirrossa tai nostamisessa käytettävä tanko, vipuvarsi; laitteen osana oleva tankomainen säädin t. katkaisin
- (tietotekniikka) komentoriviohjelmalle käynnistettäessä annettava yleensä valinnainen parametri, joka muuttaa ohjelman käytöstä
- tulostuspolku annetaan vivulla -o
- (shakki) tilanne, jossa valkea ja musta sotilas voivat lyödä toisensa
- (kansatiede) vipukätkyt, hursti; riuku tms. josta vipukätkyt riippui
- maahan taivutetun puun ja sen latvaan kiinnitetyn ansan muodostama pyydys jonka eläin laukaisee
- Vipu laukesi ja saalis jäi siitä roikkumaan.
- Menitpä vipuun!
- (rahoitus) vieraan pääoman kasvattava vaikutus tuottoon; vipuvaikutus
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋipu/, [ˈʋipu]
- tavutus: vi‧pu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vipu | vivut |
| genetiivi | vivun | vipujen |
| partitiivi | vipua | vipuja |
| akkusatiivi | vipu; vivun |
vivut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vivussa | vivuissa |
| elatiivi | vivusta | vivuista |
| illatiivi | vipuun | vipuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vivulla | vivuilla |
| ablatiivi | vivulta | vivuilta |
| allatiivi | vivulle | vivuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vipuna | vipuina |
| translatiivi | vivuksi | vivuiksi |
| abessiivi | vivutta | vivuitta |
| instruktiivi | – | vivuin |
| komitatiivi | – | vipuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | vivu- | |
| vahva vartalo | vipu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]vanha germaaninen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]nostovipu, vaihdevipu, vipuhana, vipukelkka, vipukytkin, vipuvaikutus, vipuvarsi, vipuvoima, vääntövipu
Idiomit
[muokkaa]- mennä vipuun – mennä ansaan tai halpaan, erehtyä kohtalokkaasti
Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.