ansa

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Ansa


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ansa (9)

  1. paikka, väline tai tilanne, jolla toivotaan saatavan kiinni ihminen tai eläin
    Nykyään ei saa pyytää riistaa ansoilla.
    He kävelivät suoraan ansaan.
  2. (sodankäynti) kätketty räjähde tai muu laite, joka laukeaa kosketuksesta tai lähestyttäessä
    Asetettu miina on aina ansa.
  3. juonikkaaseen keskustelun ohjailuun liittyvä kiero kysymys
    Tuollaiseen kysymykseen vastaaminen on kuin astuisi ansaan.
  4. (slangia) erehdyttävästi naiselta näyttävä mies; transvestiitti tai transsukupuolinen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈɑ̝nsɑ̝]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ansa ansat
genetiivi ansan ansojen
(ansain)
partitiivi ansaa ansoja
akkusatiivi ansa; ansan ansat
sisäpaikallissijat
inessiivi ansassa ansoissa
elatiivi ansasta ansoista
illatiivi ansaan ansoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ansalla ansoilla
ablatiivi ansalta ansoilta
allatiivi ansalle ansoille
muut sijamuodot
essiivi ansana ansoina
translatiivi ansaksi ansoiksi
abessiivi ansatta ansoitta
instruktiivi ansoin
komitatiivi ansoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ansakuoppa, ansalanka, ansapolku, polkuansa, selkoinansa, vipuansa

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ansa Kielitoimiston sanakirjassa
  • ansa Tieteen termipankissa

Puola[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ansa f.

  1. kauna

Ruotsi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

ansa (1)

  1. hoitaa, hoivata

Taivutus[muokkaa]

Taivutus – ansa
Persoonamuodot
muoto aktiivi passiivi
preesens ansar ansas
imperfekti ansade ansades
supiini ansat ansats
imperatiivi ansa
Nominaalimuodot