kauna

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kauna (9)

  1. (kasvianatomia) heinäkasvien kukassa sisähelpeiden sisäpuolella oleva pieni lehtimuodostuma
    Turvotessaan kaunat työntävät helpeet toisistaan erilleen ja aukaisevat siten rukiin kukan.
  2. jyvästä jauhettaessa irtoava kuori
    Kaunat erotetaan seulomalla.
  3. (kuvaannollisesti) hitunen, muru
    Taivaalta putoilee hiljalleen lumen kaunoja.
    Sinussa ei ole järjen kaunaakaan.
  4. katkera, kateellinen, kostonhimoinen tms. tunne jtk. kohtaan, salaviha, närä
    Kantaa kaunaa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈkɑ̝unɑ̝]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kauna kaunat
genetiivi kaunan kaunojen
(kaunain)
partitiivi kaunaa kaunoja
akkusatiivi kauna; kaunan kaunat
sisäpaikallissijat
inessiivi kaunassa kaunoissa
elatiivi kaunasta kaunoista
illatiivi kaunaan kaunoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaunalla kaunoilla
ablatiivi kaunalta kaunoilta
allatiivi kaunalle kaunoille
muut sijamuodot
essiivi kaunana kaunoina
translatiivi kaunaksi kaunoiksi
abessiivi kaunatta kaunoitta
instruktiivi kaunoin
komitatiivi kaunoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

kantaa kaunaa
olla vihainen

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kauna Kielitoimiston sanakirjassa
  • kauna Tieteen termipankissa