ruumen

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ruumen (32)

  1. (yl. monikossa) viljaa puidessa irtoavat akanat ja muut roskat

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi ruumen ruumenet
genetiivi ruumenen ruumenten
ruumenien
partitiivi ruumenta ruumenia
akkusatiivi ruumen; ruumenen ruumenet
Sisäpaikallissijat
inessiivi ruumenessa ruumenissa
elatiivi ruumenesta ruumenista
illatiivi ruumeneen ruumeniin
Ulkopaikallissijat
adessiivi ruumenella ruumenilla
ablatiivi ruumenelta ruumenilta
allatiivi ruumenelle ruumenille
Muut
essiivi ruumenena
(ruumenna)
ruumenina
translatiivi ruumeneksi ruumeniksi
abessiivi ruumenetta ruumenitta
instruktiivi ruumenin
komitatiivi ruumenine-
+ omistusliite

Aiheesta muualla[muokkaa]