akana
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑkɑnɑ/
- tavutus: a‧ka‧na
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | akana | akanat |
| genetiivi | akanan | akanoiden akanoitten (akanain) |
| partitiivi | akanaa | akanoita |
| akkusatiivi | akana; akanan |
akanat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | akanassa | akanoissa |
| elatiivi | akanasta | akanoista |
| illatiivi | akanaan | akanoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | akanalla | akanoilla |
| ablatiivi | akanalta | akanoilta |
| allatiivi | akanalle | akanoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | akanana | akanoina |
| translatiivi | akanaksi | akanoiksi |
| abessiivi | akanatta | akanoitta |
| instruktiivi | – | akanoin |
| komitatiivi | – | akanoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | akana- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]vanha germaaninen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.