suomu

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso artikkeli Suomu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Perhosen siipisuomuja
Käärmeen suomuja
Sitruunahain suomuja

Substantiivi[muokkaa]

suomu (1)

  1. useimpien kalojen ja eräiden muiden eläinten ihoa peittävät sarveisaineesta muodostuneet levyt
  2. (kasvitiede) eräitä kasvin osia suojaava kuiva, kalvomainen lehti

Ääntäminen[muokkaa]

  • tavutus: suo‧mu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suomu suomut
genetiivi suomun suomujen
partitiivi suomua suomuja
akkusatiivi suomu;
suomun
suomut
sisäpaikallissijat
inessiivi suomussa suomuissa
elatiivi suomusta suomuista
illatiivi suomuun suomuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi suomulla suomuilla
ablatiivi suomulta suomuilta
allatiivi suomulle suomuille
muut sijamuodot
essiivi suomuna suomuina
translatiivi suomuksi suomuiksi
abessiivi suomutta suomuitta
instruktiivi suomuin
komitatiivi suomuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo suomu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Sana lienee syntynyt varhaisemman *suomi-sanan johdoksesta suomus.[1] Vrt. suomia.

  • kantauralin *śëme -> kantasuomalainen *soomu lähde?

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kalansuomu, kehtosuomu, käpysuomu, peitinsuomu, sarveissuomu, silmusuomu, suomukala, suomuorakas, suomupeite

Idiomit[muokkaa]

  • pudota suomut silmiltä — (kuvaannollinen) alkaa nähdä selvästi, nähdä totuus jossakin asiassa

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • suomu Kielitoimiston sanakirjassa
  • suomu Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.