suomu
Suomi
[muokkaa]
.jpg)
Substantiivi
[muokkaa]suomu (1)
- useimpien kalojen ja eräiden muiden eläinten ihoa peittävät sarveisaineesta muodostuneet levyt
- (kasvitiede) eräitä kasvin osia suojaava kuiva, kalvomainen lehti
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsuomu/
- tavutus: suo‧mu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suomu | suomut |
| genetiivi | suomun | suomujen |
| partitiivi | suomua | suomuja |
| akkusatiivi | suomu; suomun |
suomut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suomussa | suomuissa |
| elatiivi | suomusta | suomuista |
| illatiivi | suomuun | suomuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suomulla | suomuilla |
| ablatiivi | suomulta | suomuilta |
| allatiivi | suomulle | suomuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suomuna | suomuina |
| translatiivi | suomuksi | suomuiksi |
| abessiivi | suomutta | suomuitta |
| instruktiivi | – | suomuin |
| komitatiivi | – | suomuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | suomu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Sana lienee syntynyt varhaisemman *suomi-sanan johdoksesta suomus.[1] Vrt. suomia.
- kantauralin *śëme -> kantasuomalainen *soomu lähde?
Käännökset
[muokkaa]1. useimpien kalojen ja eräiden muiden eläinten ihoa peittävät sarveisaineesta muodostuneet levyt
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]kalansuomu, kehtosuomu, käpysuomu, peitinsuomu, sarveissuomu, silmusuomu, suomukaklattaja, suomukala, suomuorakas, suomupeite, suomutikkanen, suomuviiltopeippo
Idiomit
[muokkaa]- pudota suomut silmiltä — (kuvaannollinen) alkaa nähdä selvästi, nähdä totuus jossakin asiassa
Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.