helve
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]helve (48)
- (kasvitiede) heinäkasvin kukinnon osa, ym.
- ohut höylänlastu, tms.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhelʋeˣ/
- tavutus: hel‧ve
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | helve | helveet |
| genetiivi | helveen | helveiden helveitten |
| partitiivi | helvettä | helveitä |
| akkusatiivi | helve; helveen |
helveet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | helveessä | helveissä |
| elatiivi | helveestä | helveistä |
| illatiivi | helveeseen | helveisiin helveihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | helveellä | helveillä |
| ablatiivi | helveeltä | helveiltä |
| allatiivi | helveelle | helveille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | helveenä | helveinä |
| translatiivi | helveeksi | helveiksi |
| abessiivi | helveettä | helveittä |
| instruktiivi | – | helvein |
| komitatiivi | – | helveine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | helvee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
helvet- | |
Etymologia
[muokkaa]vanha germaaninen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]1. kasvitiede: heinäkasvin kukinnon osa, ym
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Englanti
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]helve (monikko helves)
Verbi
[muokkaa]| Taivutus | |
|---|---|
| ind. prees. y. 3. p. | helves |
| part. prees. | helving |
| imp. & part. perf. | helved |
helve
- varttaa (kirves tai hakku)
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.