helve

Wikisanakirjasta
Katso myös: Helve

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

helve (48)

  1. (kasvitiede) heinäkasvin kukinnon osa, ym.
  2. ohut höylänlastu, tms.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhelʋeˣ/
  • tavutus: hel‧ve

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi helve helveet
genetiivi helveen helveiden
helveitten
partitiivi helvettä helveitä
akkusatiivi helve;
helveen
helveet
sisäpaikallissijat
inessiivi helveessä helveissä
elatiivi helveestä helveistä
illatiivi helveeseen helveisiin
helveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi helveellä helveillä
ablatiivi helveeltä helveiltä
allatiivi helveelle helveille
muut sijamuodot
essiivi helveenä helveinä
translatiivi helveeksi helveiksi
abessiivi helveettä helveittä
instruktiivi helvein
komitatiivi helveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo helvee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
helvet-

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

heinänhelve

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • helve Kielitoimiston sanakirjassa
  • helve Tieteen termipankissa

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

helve (monikko helves)

  1. kirveenvarsi, hakunvarsi

Verbi[muokkaa]

Taivutus
ind. prees. y. 3. p. helves
part. prees. helving
imp. & part. perf. helved

helve

  1. varttaa (kirves tai hakku)

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.