höylä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
höylä (10)
- työkalu, jolla puun tai muun materiaalin pinnasta irrotetaan ohuita kerroksia
- sama kuin höyläämö lähde?
- (arkikieltä) laite, jolla pankkikortin kohokirjoitus saadaan kopioitua maksuun
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhøy̯læ/
- tavutus: höy‧lä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | höylä | höylät |
| genetiivi | höylän | höylien (höyläin) |
| partitiivi | höylää | höyliä |
| akkusatiivi | höylä; höylän |
höylät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | höylässä | höylissä |
| elatiivi | höylästä | höylistä |
| illatiivi | höylään | höyliin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | höylällä | höylillä |
| ablatiivi | höylältä | höyliltä |
| allatiivi | höylälle | höylille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | höylänä | höylinä |
| translatiivi | höyläksi | höyliksi |
| abessiivi | höylättä | höylittä |
| instruktiivi | – | höylin |
| komitatiivi | – | höyline- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | höylä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
ruotsin sanasta hyvel < alasaksan sanasta hövel < keskialasaksan sanasta hobel[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: höyläytyä, höyläytyä, höylääntyä, höylääntyä, höylääntyä, höylääntyä
Yhdyssanat[muokkaa]
hammashöylä, höylähirsi, höylähirsitalo, höyläkone, höylälatu, höylänlastu, höylänterä, höyläpenkki, höylätavara, järjestöhöylä, jokapaikanhöylä, juustohöylä, kavahöylä, kutterihöylä, käsihöylä, latuhöylä, oikohöylä, pistohöylä, pitkähöylä, tiehöylä, turpahöylä, urahöylä, uurrehöylä, varhohöylä
Aiheesta muualla[muokkaa]
- höylä Kielitoimiston sanakirjassa