hakku
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- työkalu kivisen maan kaivamiseen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhɑkːu/
- tavutus: hak‧ku
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hakku | hakut |
| genetiivi | hakun | hakkujen |
| partitiivi | hakkua | hakkuja |
| akkusatiivi | hakku; hakun |
hakut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hakussa | hakuissa |
| elatiivi | hakusta | hakuista |
| illatiivi | hakkuun | hakkuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hakulla | hakuilla |
| ablatiivi | hakulta | hakuilta |
| allatiivi | hakulle | hakuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hakkuna | hakkuina |
| translatiivi | hakuksi | hakuiksi |
| abessiivi | hakutta | hakuitta |
| instruktiivi | – | hakuin |
| komitatiivi | – | hakkuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | haku- | |
| vahva vartalo | hakku- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- hakku Kielitoimiston sanakirjassa