kukinto

Wikisanakirjasta
Katso myös: Kukinto
Wikipedia
Katso artikkeli Kukinto Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Kukinto

Substantiivi[muokkaa]

kukinto (1-J)

  1. kukkien ryhmä kasvissa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkukint̪o/
  • tavutus: ku‧kin‧to

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kukinto kukinnot
genetiivi kukinnon kukintojen
partitiivi kukintoa kukintoja
akkusatiivi kukinto;
kukinnon
kukinnot
sisäpaikallissijat
inessiivi kukinnossa kukinnoissa
elatiivi kukinnosta kukinnoista
illatiivi kukintoon kukintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kukinnolla kukinnoilla
ablatiivi kukinnolta kukinnoilta
allatiivi kukinnolle kukinnoille
muut sijamuodot
essiivi kukintona kukintoina
translatiivi kukinnoksi kukinnoiksi
abessiivi kukinnotta kukinnoitta
instruktiivi kukinnoin
komitatiivi kukintoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kukinno-
vahva vartalo kukinto-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

mykerökukinto, röyhykukinto, sarjakukinto

Aiheesta muualla[muokkaa]