tilanne

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tilanne (48)

  1. aika, paikka ja muut vallitsevat olosuhteet jonkin asian yhteydessä
  2. (urheilu) se, paljonko maaleja tai pisteitä kilpailussa on jo tullut

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ilɑnːeˣ/
  • tavutus: ti‧lan‧ne

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tilanne tilanteet
genetiivi tilanteen tilanteiden
tilanteitten
partitiivi tilannetta tilanteita
akkusatiivi tilanne;
tilanteen
tilanteet
sisäpaikallissijat
inessiivi tilanteessa tilanteissa
elatiivi tilanteesta tilanteista
illatiivi tilanteeseen tilanteisiin
tilanteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tilanteella tilanteilla
ablatiivi tilanteelta tilanteilta
allatiivi tilanteelle tilanteille
muut sijamuodot
essiivi tilanteena tilanteina
translatiivi tilanteeksi tilanteiksi
abessiivi tilanteetta tilanteitta
instruktiivi tilantein
komitatiivi tilanteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tilantee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tilannet-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

ajolähtötilanne, ajotilanne, alkutilanne, erikoistilanne, hätätilanne, jäätilanne, kilpailutilanne, konfliktitilanne, kriisitilanne, lopputilanne, maailmantilanne, maalitilanne, markkinatilanne, ohitustilanne, paitsiotilanne, pakkotilanne, pattitilanne, pelitilanne, pistetilanne, pulmatilanne, rahatilanne, ristiriitatilanne, stressitilanne, tasatilanne, tilannearvio, tilannekartta, tilannekatsaus, tilannenopeus, tilanneselostus, tilannetaju, tilannetiedotus, työllisyystilanne, työtilanne, vaaratilanne, yleistilanne

Aiheesta muualla[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

tilanne

  1. (taivutusmuoto) aktiivin potentiaalin preesensin konnegaatiomuoto verbistä tilata

Substantiivi[muokkaa]

tilanne

  1. (taivutusmuoto) yksikön nominatiivin monikon 2. persoonan possessiivimuoto sanasta tila
  2. (taivutusmuoto) yksikön genetiivin monikon 2. persoonan possessiivimuoto sanasta tila
  3. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin monikon 2. persoonan possessiivimuoto sanasta tila
  4. (taivutusmuoto) monikon nominatiivin monikon 2. persoonan possessiivimuoto sanasta tila
  5. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivin monikon 2. persoonan possessiivimuoto sanasta tila