lahota

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

lahota (74) (taivutus[luo])

  1. (eloperäisistä aineista, tav. puusta) muuttua bakteerien ja sienten vaikutuksesta hapellisessa ympäristössä (vertaa sanaan mädäntyä) hauraaksi ja pehmeäksi
    Luonnontilaisissa metsissä puut saattavat lahota pystyyn.
  2. (slangia) hajota, revetä, kuolla nauruun
    lahoan!

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlɑhot̪ɑˣ/
  • tavutus: la‧ho‧ta

Etymologia[muokkaa]

sanan laho vartalosta laho- ja suffiksista -ta[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

lahoamistila

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • lahota Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 330 Supistumaverbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.