Siirry sisältöön

maatua

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

maatua (52-F) (taivutus[luo])

  1. (orgaanisesta aineksesta) hajota luonnon biologisten, kemiallisten ja fysikaalisten prosessien tuloksena

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈmɑːt̪uɑˣ/
  • tavutus: maa‧tu‧a

Etymologia

[muokkaa]
  • passiivijohdos verbistä maataa tai verbijohdos substantiivista maa

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
  • substantiivit: maatuma
  • verbit: maaduttaa

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • maatua Kielitoimiston sanakirjassa

Anuta

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

maatua

  1. iäkäs henkilö, seniori
  2. vanha asia tai tavara

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Rinnakkaiset kirjoitusasut
[muokkaa]