maatua

Suomi

Verbi

maatua (52-F) (taivutus[luo])

1. (orgaanisesta aineksesta) hajota luonnon biologisten, kemiallisten ja fysikaalisten prosessien tuloksena

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑːt̪uɑˣ/
• tavutus: maa‧tu‧a

Etymologia

• passiivijohdos verbistä maataa tai verbijohdos substantiivista maa

Käännökset

1. hajota luonnon biologisten, kemiallisten ja fysikaalisten prosessien tuloksena

saksa: verrotten

Liittyvät sanat

Synonyymit

• lahota

Johdokset

• substantiivit: maatuma
• verbit: maaduttaa

Aiheesta muualla

• maatua Kielitoimiston sanakirjassa

Anuta

Substantiivi

maatua

1. iäkäs henkilö, seniori
2. vanha asia tai tavara

Liittyvät sanat

Rinnakkaiset kirjoitusasut

• mātua