pato

Wikisanakirjasta
Katso myös: pätö

Suomi[muokkaa]

Pato

Substantiivi[muokkaa]

pato (1-F)

Wikipedia
Katso artikkeli Pato Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. vedenpinnan korkeutta ja veden virtausta ohjaava vesirakennuksen piiriin kuuluva rakennelma, jolla on yleensä seinämäinen tai vallimainen rakenne. Patoja tehdään vesivoimatekniikan ja muihin tarpeisiin.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpɑt̪o/
  • tavutus: pa‧to

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pato padot
genetiivi padon patojen
partitiivi patoa patoja
akkusatiivi pato;
padon
padot
sisäpaikallissijat
inessiivi padossa padoissa
elatiivi padosta padoista
illatiivi patoon patoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi padolla padoilla
ablatiivi padolta padoilta
allatiivi padolle padoille
muut sijamuodot
essiivi patona patoina
translatiivi padoksi padoiksi
abessiivi padotta padoitta
instruktiivi padoin
komitatiivi patoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pado-
vahva vartalo pato-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

hyydepato, jokipato, jääpato, lohestuspato, lohipato, maapato, majavanpato, nahkiaispato, neulapato, patoallas, patoaukko, patolevy, säännöstelypato

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pato Kielitoimiston sanakirjassa
  • pato Tieteen termipankissa
  • pato Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Espanja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pato m. (monikko patos)

  1. ankka

Huomautukset[muokkaa]

  • Aku Ankka on espanjaksi Pato Donald

Esperanto[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pato

  1. paistinpannu

Portugali[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pato m. (monikko patos)

  1. ankka