viha

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Viha Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Viha
Viha

Substantiivi[muokkaa]

viha (9)

  1. jotakin tai jotakuta kohtaan tunnettu äärimmäinen antipatia, tuohtunut ja/tai pahansuopainen vastenmielisyyden tunne; syvä suuttumus t. kiukku
    Viha saa aikaan pahansuopaisuutta.
    Anna hänen vihansa laantua.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋihɑ/
  • tavutus: vi‧ha

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viha vihat
genetiivi vihan vihojen
(vihain)
partitiivi vihaa vihoja
akkusatiivi viha;
vihan
vihat
sisäpaikallissijat
inessiivi vihassa vihoissa
elatiivi vihasta vihoista
illatiivi vihaan vihoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vihalla vihoilla
ablatiivi vihalta vihoilta
allatiivi vihalle vihoille
muut sijamuodot
essiivi vihana vihoina
translatiivi vihaksi vihoiksi
abessiivi vihatta vihoitta
instruktiivi vihoin
komitatiivi vihoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo viha-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

myöhäiskantasuomen *viha, aiemmasta muodosta *wiša. Mahdollisesti jo indoiranilaisen kantakielen sanasta *dwiša-. Sukua viron sanalle viha ja (jos vanhempaa kantaa) udmurtin sanalle вож; indoiraanisesta kantasanasta johtuu myös avestan kielen vīša-, ”myrkky”.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
osittain
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

herraviha, ihmisviha, isoviha, juutalaisviha, luokkaviha, miesviha, muukalaisviha, naisviha, pikkuviha, rotuviha, ryssäviha, salaviha, viha-rakkaussuhde, vihamielinen, vihamies, vihanlietsoja, vihanpito, vihanpurkaus, vihapuhe, vihapäissään, viharikos, vihasivusto

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • viha Kielitoimiston sanakirjassa

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

viha (gen viha, part viha)

  1. viha
  2. (mausta tms.) kitkeryys, karvaus

Taivutus[muokkaa]

  • yksikön illatiivi vihasse
Vertailu[muokkaa]
  • komparatiivi viham
  • superlatiivi kõige viham

Liittyvät sanat[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

viha

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta viht

Adjektiivi[muokkaa]

viha (gen viha, part viha)

  1. (mausta) kitkerä, karvas, väkevä
    rediseil pole mädarõika viha juures – näissä retiiseissä ei ole piparjuuren kitkeryyttä

Taivutus[muokkaa]

Vertailu[muokkaa]
  • komparatiivi viham
  • superlatiivi kõige viham

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]