viha

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

viha (9)

  1. jkt tai jtak kohtaan tunnettu voimakas vastenmielisyyden tunne tai suuttumus
    Viha saa aikaan pahansuopaisuutta.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viha vihat
genetiivi vihan vihojen
(vihain)
partitiivi vihaa vihoja
akkusatiivi viha; vihan vihat
sisäpaikallissijat
inessiivi vihassa vihoissa
elatiivi vihasta vihoista
illatiivi vihaan vihoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vihalla vihoilla
ablatiivi vihalta vihoilta
allatiivi vihalle vihoille
muut sijamuodot
essiivi vihana vihoina
translatiivi vihaksi vihoiksi
abessiivi vihatta vihoitta
instruktiivi vihoin
komitatiivi vihoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

myöhäiskantasuomen *viha, aiemmasta muodosta *wiša. Mahdollisesti jo indoiranilaisen kantakielen sanasta *dwiša-. Sukua viron sanalle viha ja (jos vanhempaa kantaa) udmurtin sanalle вож; indoiraanisesta kantasanasta johtuu myös avestan kielen vīša-, ”myrkky”.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

herraviha, ihmisviha, isoviha, juutalaisviha, luokkaviha, miesviha, muukalaisviha, naisviha, pikkuviha, rotuviha, viha-rakkaussuhde, vihamielisyys, vihamies, vihanpito, vihanpurkaus, vihapäissään, vihapuhe, vihasivusto, ryssäviha, viharikos

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

viha (gen viha, part viha)

  1. viha

Taivutus[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

viha

  1. (mausta) karvas, katkera, kirpeä
    rediseil pole mädarõika viha juures – retiiseissä ei ole piparjuuren kirpeyttä

Taivutus[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]