viha

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

viha (9)

  1. jkt tai jtak kohtaan tunnettu voimakas vastenmielisyyden tunne tai suuttumus
    Viha saa aikaan pahansuopaisuutta.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi viha vihat
genetiivi vihan vihojen
(vihain)
partitiivi vihaa vihoja
akkusatiivi viha; vihan vihat
Sisäpaikallissijat
inessiivi vihassa vihoissa
elatiivi vihasta vihoista
illatiivi vihaan vihoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi vihalla vihoilla
ablatiivi vihalta vihoilta
allatiivi vihalle vihoille
Muut
essiivi vihana vihoina
translatiivi vihaksi vihoiksi
abessiivi vihatta vihoitta
instruktiivi vihoin
komitatiivi vihoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

indoiraanisen kantakielen sanasta *viša-; vihreä on mahdollisesti lähtöisin samasta kantasanasta; sukua viron sanalle viha ja udmurt in sanalle вож; indoiraanisesta kantasanasta johtuu myös avestan kielen vīša-, ”myrkky”.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

viha (gen viha, part viha)

  1. viha

Taivutus[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

viha

  1. (mausta) karvas, katkera, kirpeä
    rediseil pole mädarõika viha juures – retiiseissä ei ole piparjuuren kirpeyttä

Taivutus[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]