vihastus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vihastus (39)

  1. vihastumisen tila; vihastuneisuus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋihɑst̪us/
  • tavutus: vi‧has‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vihastus vihastukset
genetiivi vihastuksen vihastusten
vihastuksien
partitiivi vihastusta vihastuksia
akkusatiivi vihastus;
vihastuksen
vihastukset
sisäpaikallissijat
inessiivi vihastuksessa vihastuksissa
elatiivi vihastuksesta vihastuksista
illatiivi vihastukseen vihastuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vihastuksella vihastuksilla
ablatiivi vihastukselta vihastuksilta
allatiivi vihastukselle vihastuksille
muut sijamuodot
essiivi vihastuksena vihastuksina
translatiivi vihastukseksi vihastuksiksi
abessiivi vihastuksetta vihastuksitta
instruktiivi vihastuksin
komitatiivi vihastuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vihastukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
vihastus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä vihastua (vihastu- + -s)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]