Siirry sisältöön

suuttumus

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Suuttumus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

suuttumus (39)

  1. se, että on suuttunut; voimakas närkästys, ärtymys
    Ranska kehotti tiistaina muslimimaissa oleskelevia kansalaisiaan varovaisuuteen pilakuvista nousseen suuttumuksen vuoksi. (ts.fi)

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈsuːt̪ːumus/
  • tavutus: suut‧tu‧mus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suuttumus suuttumukset
genetiivi suuttumuksen suuttumusten
suuttumuksien
partitiivi suuttumusta suuttumuksia
akkusatiivi suuttumus;
suuttumuksen
suuttumukset
sisäpaikallissijat
inessiivi suuttumuksessa suuttumuksissa
elatiivi suuttumuksesta suuttumuksista
illatiivi suuttumukseen suuttumuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi suuttumuksella suuttumuksilla
ablatiivi suuttumukselta suuttumuksilta
allatiivi suuttumukselle suuttumuksille
muut sijamuodot
essiivi suuttumuksena suuttumuksina
translatiivi suuttumukseksi suuttumuksiksi
abessiivi suuttumuksetta suuttumuksitta
instruktiivi suuttumuksin
komitatiivi suuttumuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo suuttumukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
suuttumus-

Etymologia

[muokkaa]

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • suuttumus Kielitoimiston sanakirjassa
  • suuttumus Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkelit 988, 1041, 1069 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa