suuttua

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

suuttua (52-C) (taivutus)

  1. vihastua, tulistua
    Hän suuttui yllättäen.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈsuːtːuɑ]
Tavutus[muokkaa]
  • tavutus: suut‧tu‧a

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • suuttua Kielitoimiston sanakirjassa