kiukku

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kiukku (1-A)

  1. kielteinen tunne, suuttumus, vihastus
    Kiukku on kielteinen tunne, joka syntyy silloin kun asiat eivät suju.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiukku kiukut
genetiivi kiukun kiukkujen
partitiivi kiukkua kiukkuja
akkusatiivi kiukku; kiukun kiukut
sisäpaikallissijat
inessiivi kiukussa kiukuissa
elatiivi kiukusta kiukuista
illatiivi kiukkuun kiukkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiukulla kiukuilla
ablatiivi kiukulta kiukuilta
allatiivi kiukulle kiukuille
muut sijamuodot
essiivi kiukkuna kiukkuina
translatiivi kiukuksi kiukuiksi
abessiivi kiukutta kiukuitta
instruktiivi kiukuin
komitatiivi kiukkuine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kiukkupussi, kiukunpurkaus, kiukunpuuska

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kiukku Kielitoimiston sanakirjassa