kiukku
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- kielteinen tunne, suuttumus, vihastus
- Kiukku on kielteinen tunne, joka syntyy silloin kun asiat eivät suju.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkiu̯kːu/
- tavutus: kiuk‧ku
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiukku | kiukut |
| genetiivi | kiukun | kiukkujen |
| partitiivi | kiukkua | kiukkuja |
| akkusatiivi | kiukku; kiukun |
kiukut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiukussa | kiukuissa |
| elatiivi | kiukusta | kiukuista |
| illatiivi | kiukkuun | kiukkuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiukulla | kiukuilla |
| ablatiivi | kiukulta | kiukuilta |
| allatiivi | kiukulle | kiukuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiukkuna | kiukkuina |
| translatiivi | kiukuksi | kiukuiksi |
| abessiivi | kiukutta | kiukuitta |
| instruktiivi | – | kiukuin |
| komitatiivi | – | kiukkuine- + omistusliite |
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: kiukkuinen
- adverbit: kiukuten, kiukkuisesti
- verbit: kiukustua, kiukuta, kiukuttaa
Yhdyssanat[muokkaa]
kiukkupussi, kiukunpurkaus, kiukunpuuska
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kiukku Kielitoimiston sanakirjassa