vimma

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vimma (9)

  1. kiihko, raivo

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈʋimːɑ̝]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vimma vimmat
genetiivi vimman vimmojen
(vimmain)
partitiivi vimmaa vimmoja
akkusatiivi vimma; vimman vimmat
sisäpaikallissijat
inessiivi vimmassa vimmoissa
elatiivi vimmasta vimmoista
illatiivi vimmaan vimmoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vimmalla vimmoilla
ablatiivi vimmalta vimmoilta
allatiivi vimmalle vimmoille
muut sijamuodot
essiivi vimmana vimmoina
translatiivi vimmaksi vimmoiksi
abessiivi vimmatta vimmoitta
instruktiivi vimmoin
komitatiivi vimmoine-
+ omistusliite

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • vimma Kielitoimiston sanakirjassa

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vimma (1) (yks. määr. vimman, mon. epämäär. vimmor, mon. määr. vimmorna)

  1. vimpa (Vimba vimba)