kiukuttaa

Suomi

Verbi

kiukuttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. kokea kiukun tunnetta

   Nyt minua kyllä kiukuttaa!

2. (murteellinen, harvinainen) kiusata, ärsytellä

   Taasko se Pekka tuolla kiukuttaa Maijaa?

Ääntäminen

• IPA: /ˈkiu̯kut̪ːɑːˣ/
• tavutus: kiu‧kut‧taa

Etymologia

• substantiivi kiukku (heikko vokaalivartalo kiuku- + pääte -ttaa)

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (kokea kiukkua) harmittaa, suututtaa, ärsyttää

Johdokset

• substantiivit: kiukuttaminen
• verbit: kiukutella

Aiheesta muualla

• kiukuttaa Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 1024 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa