halu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

halu (1)

  1. tajunnalle selkeä sisäinen pyrkimys jnk. tarpeen tyydyttämiseen, jnk. toiveen toteuttamiseen
    Pekalla on kova halu lähteä käymään Kiinassa.
  2. (monikollinen) sukupuolivietti
    Halut ne on hiirelläkin. (sananlasku)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhɑlu/
  • tavutus: ha‧lu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi halu halut
genetiivi halun halujen
partitiivi halua haluja
akkusatiivi halu;
halun
halut
sisäpaikallissijat
inessiivi halussa haluissa
elatiivi halusta haluista
illatiivi haluun haluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi halulla haluilla
ablatiivi halulta haluilta
allatiivi halulle haluille
muut sijamuodot
essiivi haluna haluina
translatiivi haluksi haluiksi
abessiivi halutta haluitta
instruktiivi haluin
komitatiivi haluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo halu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

samasta germaanisesta vartalosta kuin halata[1]

Käännökset[muokkaa]

Nämä käännökset on merkitty korjattaviksi.
Syy: Mihin merkityksiin nämä ovat käännöksiä?

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

elämänhalu, huvittelunhalu, kiusanhalu, kokeiluhalu, kokeilunhalu, komeilunhalu, kostonhalu, lukuhalu, luomishalu, mielihalu, mukavuudenhalu, nautinnonhalu, omistushalu, opinhalu, ostohalu, palveluhalu, riidanhalu, ruokahalu, seikkailunhalu, sensaationhalu, sovittelunhalu, taisteluhalu, taistelunhalu, tappeluhalu, tappelunhalu, tiedonhalu, vaihtelunhalu, vallanhalu, vastustushalu, voitonhalu, yrittämishalu

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • halu Kielitoimiston sanakirjassa
  • halu Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana haluta.