lehmä

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso artikkeli Lehmä Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
lehmä

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lehmä (10)

  1. naaraspuolinen, vähintään kerran synnyttänyt nauta; monien muidenkin märehtijöiden naarassukupuolta kutsutaan lehmäksi
  2. (alatyyliä, halventava) haukkumasana, yleensä naiselle suunnattu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lehmä lehmät
genetiivi lehmän lehmien
(lehmäin)
partitiivi lehmää lehmiä
akkusatiivi lehmä; lehmän lehmät
sisäpaikallissijat
inessiivi lehmässä lehmissä
elatiivi lehmästä lehmistä
illatiivi lehmään lehmiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lehmällä lehmillä
ablatiivi lehmältä lehmiltä
allatiivi lehmälle lehmille
muut sijamuodot
essiivi lehmänä lehminä
translatiivi lehmäksi lehmiksi
abessiivi lehmättä lehmittä
instruktiivi lehmin
komitatiivi lehmine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

aikalehmä, ayrshirelehmä, emolehmä, hirvilehmä, kantakirjalehmä, lehmäantilooppi, lehmäkauppa, lehmäluku, lehmänkanttura, lehmänkauppa, lehmänkello, lehmänkäännös, lehmänlanta, lehmänläjä, lehmänmaito, lehmänpolku, lehmäntatti, lehmärotu, lehmävasikka, lihalehmä, lypsylehmä, maatiaislehmä, peltilehmä, puhvelilehmä, teuraslehmä

Idiomit[muokkaa]

  • (jollakulla on) oma lehmä ojassa - joku ajattelee asiassa omaa etuaan eikä voi siis olla puolueeton
  • (jokin) laskee kuin lehmän häntä - (jokin) laskee varmasti
  • märehtiä kuin lehmä - syödä epämiellyttävällä tavalla tai hyvin hitaasti

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • lehmä Kielitoimiston sanakirjassa

Karjala[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lehmä

  1. lehmä