märehtijä
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]märehtijä (12)
- (eläintiede) kasvissyöjä, jolla on erikoislaatuinen ruoansulatuskanava monine mahoineen. Erityistuntomerkkeinä hampaaton yläleuka ja nimitystä vastaava syömiskäyttäytyminen, märehtiminen.
- Meikäläisiä märehtijöitä ovat hirvieläimet ja kesyt naudat.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmærehˌt̪ijæ/
- tavutus: mä‧reh‧ti‧jä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | märehtijä | märehtijät |
| genetiivi | märehtijän | märehtijöiden märehtijöitten (märehtijäin) |
| partitiivi | märehtijää | märehtijöitä |
| akkusatiivi | märehtijä; märehtijän |
märehtijät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | märehtijässä | märehtijöissä |
| elatiivi | märehtijästä | märehtijöistä |
| illatiivi | märehtijään | märehtijöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | märehtijällä | märehtijöillä |
| ablatiivi | märehtijältä | märehtijöiltä |
| allatiivi | märehtijälle | märehtijöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | märehtijänä | märehtijöinä |
| translatiivi | märehtijäksi | märehtijöiksi |
| abessiivi | märehtijättä | märehtijöittä |
| instruktiivi | – | märehtijöin |
| komitatiivi | – | märehtijöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | märehtijä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. märehtijä
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- märehtijä Kielitoimiston sanakirjassa