nauta

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wikipedia
Katso myös artikkeli Nauta Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
nauta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

nauta (9-F) (monikko naudat)

  1. onttosarvinen märehtijä, jonka lajeja ovat: biisoni, puhveli, kyttyränauta, kesy nauta. Kesyt naudat, kuten lehmä, sonni, hieho, vasikka ovat varsinaisia nautoja.
  2. ruoanlaittoon tarkoitettu lehmän liha, naudanliha
    Leikkeeksi valitsin nautaa.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nauta naudat
genetiivi naudan nautojen
(nautain)
partitiivi nautaa nautoja
akkusatiivi nauta; naudan naudat
sisäpaikallissijat
inessiivi naudassa naudoissa
elatiivi naudasta naudoista
illatiivi nautaan nautoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi naudalla naudoilla
ablatiivi naudalta naudoilta
allatiivi naudalle naudoille
muut sijamuodot
essiivi nautana nautoina
translatiivi naudaksi naudoiksi
abessiivi naudatta naudoitta
instruktiivi naudoin
komitatiivi nautoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

germaaninen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

naudanliha, naudanpaisti, naudanvuota, nautaeläin, nautakarja, nautakiiliäinen, nautapaarma, nautarotu, nautayksikkö, sikanauta

Aiheesta muualla[muokkaa]

Latina[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi nauta nautae
akkusatiivi nautam luo nautās luo
genetiivi nautae luo nautārum luo
datiivi nautae nautīs
ablatiivi nautā nautīs luo

nauta m. (1)

  1. merimies

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 342. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.