nauta

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso artikkeli Nauta Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
nauta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

nauta (9-F) (monikko naudat)

  1. onttosarvinen märehtijä, jonka lajeja ovat: biisoni, puhveli, kyttyränauta, kesy nauta. Kesyt naudat, kuten lehmä, sonni, hieho, vasikka ovat varsinaisia nautoja.
  2. ruoanlaittoon tarkoitettu lehmän liha, naudanliha
    Leikkeeksi valitsin nautaa.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nauta naudat
genetiivi naudan nautojen
(nautain)
partitiivi nautaa nautoja
akkusatiivi nauta; naudan naudat
sisäpaikallissijat
inessiivi naudassa naudoissa
elatiivi naudasta naudoista
illatiivi nautaan nautoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi naudalla naudoilla
ablatiivi naudalta naudoilta
allatiivi naudalle naudoille
muut sijamuodot
essiivi nautana nautoina
translatiivi naudaksi naudoiksi
abessiivi naudatta naudoitta
instruktiivi naudoin
komitatiivi nautoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

germaaninen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

naudanliha, naudanpaisti, naudanvuota, nautaeläin, nautakarja, nautakiiliäinen, nautapaarma, nautarotu, nautayksikkö, sikanauta

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • nauta Kielitoimiston sanakirjassa

Latina[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi nauta nautae
akkusatiivi nautam [luo] nautās [luo]
genetiivi nautae [luo] nautārum [luo]
datiivi nautae nautīs
ablatiivi nautā nautīs [luo]

nauta m. (1)

  1. merimies

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 342. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.