nauta

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Nauta Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
nauta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

nauta (9-F) (monikko naudat)

  1. onttosarvinen märehtijä, jonka lajeja ovat: biisoni, puhveli, kyttyränauta, kesy nauta. Kesyt naudat, kuten lehmä, sonni, hieho, vasikka ovat varsinaisia nautoja
  2. ruoanlaittoon tarkoitettu lehmän liha, naudanliha
    Leikkeeksi valitsin nautaa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnɑu̯t̪ɑ/
  • tavutus: nau‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nauta naudat
genetiivi naudan nautojen
(nautain)
partitiivi nautaa nautoja
akkusatiivi nauta;
naudan 		naudat
sisäpaikallissijat
inessiivi naudassa naudoissa
elatiivi naudasta naudoista
illatiivi nautaan nautoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi naudalla naudoilla
ablatiivi naudalta naudoilta
allatiivi naudalle naudoille
muut sijamuodot
essiivi nautana nautoina
translatiivi naudaksi naudoiksi
abessiivi naudatta naudoitta
instruktiivi – naudoin
komitatiivi – nautoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo nauda-
vahva vartalo nauta-
konsonantti-
vartalo 		-

Etymologia[muokkaa]

germaaninen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

1. elävä eläin
2. liha

Ks. naudanliha

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

naudanliha, naudanpaisti, naudanvuota, nautaeläin, nautakarja, nautakiiliäinen, nautapaarma, nautarotu, nautayksikkö, sikanauta

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • nauta Kielitoimiston sanakirjassa

Latina[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi nauta nautae
akkusatiivi nautam nautās
genetiivi nautae nautārum
datiivi nautae nautīs
ablatiivi nautā nautīs

nauta m. (1)

  1. merimies

Synonyymi[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 342. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=nauta&oldid=4490192”