ääliö

Suomi

Substantiivi

ääliö (3)

1. (arkikieltä, halventava) hidasjärkinen, tomppeli, typerys

   Se tyyppi oli kyllä täysi ääliö.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	ääliö	ääliöt
genetiivi	ääliön	ääliöiden ääliöitten (ääliöin)
partitiivi	ääliötä	ääliöitä
akkusatiivi	ääliö; ääliön	ääliöt
Sisäpaikallissijat
inessiivi	ääliössä	ääliöissä
elatiivi	ääliöstä	ääliöistä
illatiivi	ääliöön	ääliöihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	ääliöllä	ääliöillä
ablatiivi	ääliöltä	ääliöiltä
allatiivi	ääliölle	ääliöille
Muut
essiivi	ääliönä	ääliöinä
translatiivi	ääliöksi	ääliöiksi
abessiivi	ääliöttä	ääliöittä
instruktiivi	–	ääliöin
komitatiivi	–	ääliöine- + omistusliite

Käännökset

1. hidasjärkinen, tomppeli, typerys

englanti: moron ruotsi: blåst

venäjä: балбес

Liittyvät sanat

• tohelo, tyhmyri, pökiö

Johdokset

• adjektiivit: ääliömäinen

Aiheesta muualla

• Kielitoimiston sanakirja: ääliö