idiootti

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

idiootti (5-C)

  1. (arkikieltä, halventava) tyhmänä pidetty henkilö
    Lopeta jo tuo, senkin idiootti!
  2. (lääketiede, vanhentunut) vakavasti kehitysvammainen, alle kolmivuotiaan tasolle jäänyt henkilö, älykkyysosamäärä alle 30

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈidiˌoːt̪ːi/
  • tavutus: i‧di‧oot‧ti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi idiootti idiootit
genetiivi idiootin idioottien
(idioottein)
partitiivi idioottia idiootteja
akkusatiivi idiootti;
idiootin
idiootit
sisäpaikallissijat
inessiivi idiootissa idiooteissa
elatiivi idiootista idiooteista
illatiivi idioottiin idiootteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi idiootilla idiooteilla
ablatiivi idiootilta idiooteilta
allatiivi idiootille idiooteille
muut sijamuodot
essiivi idioottina idiootteina
translatiivi idiootiksi idiooteiksi
abessiivi idiootitta idiooteitta
instruktiivi idiootein
komitatiivi idiootteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo idiooti-
vahva vartalo idiootti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

nykymerkitys englannista[1] << muinaisranskan idiote << latinan idiota << muinaiskreikan ἰδιώτης (idiotēs), "yksityinen kansalainen", sanasta ἴδιος, "oma; yksityinen"

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

fakki-idiootti, idioottivarma, riemuidiootti

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Paavo Pulkkinen: Englantilaislainojen osuus suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa. Virittäjä, 1981, nro 4, s. 310. Artikkelin verkkoversio.