Siirry sisältöön

tyhmä

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

tyhmä (10) (komparatiivi tyhmempi, superlatiivi tyhmin) (taivutus[luo])

  1. (joskus halventava) tietämätön, vähä-älyinen tai ymmärtämätön
    Se mies on tyhmä kuin saapas.
    Pannaan rumin rumpuihin ja tyhmin bassoon.
  2. käytökseltään ajattelematon tai sopimaton
    Älä ole tyhmä, Eemeli!
    tyhmä temppu
  3. oletetusti käsittämätön tai liian yksinkertainen
    Tyhmä kysymys — mikä se on? – Tyh­miä kysymyksiä ei taida ollakaan.
  4. (tekniikka) sellainen, joka ei sisällä omaa käsittely- tai laskentakapasiteettia
    tyhmä pääte
  5. (lastenkieltä) inhottava, vastenmielinen; ikävä, hankala

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈt̪yhmæ/
  • tavutus: tyh‧mä

Etymologia

[muokkaa]
  • mahdollisesti etuvokaalinen variantti sanasta tuhma.[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]
Vastakohdat
[muokkaa]

Sanonnat

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

tyhmä (10)

  1. henkilö, jota pidetään tyhmänä

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • tyhmä Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Saarikivi, Janne: Uusia vanhoja sanoja. Sámit, sánit, sátnehámit, 2007, s. 325–347. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura. Artikkelin verkkoversio (PDF).