dille
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
dille (8)
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | dille | dillet |
| genetiivi | dillen | dillejen (dillein) |
| partitiivi | dilleä | dillejä |
| akkusatiivi | dille; dillen |
dillet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | dillessä | dilleissä |
| elatiivi | dillestä | dilleistä |
| illatiivi | dilleen | dilleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | dillellä | dilleillä |
| ablatiivi | dilleltä | dilleiltä |
| allatiivi | dillelle | dilleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | dillenä | dilleinä |
| translatiivi | dilleksi | dilleiksi |
| abessiivi | dillettä | dilleittä |
| instruktiivi | – | dillein |
| komitatiivi | – | dilleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | dille- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
Tukholman slangista << latinan sanasta delirium[1]
Ruotsi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
dille n. (yks. määr. dillet[luo], ei monikkoa)
- (arkikieltä) houreisuus
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Heikki Paunonen: "Stadin slangi historiallisena, kielellisenä ja sosiaalisena ilmiönä", Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. Stadin slangin suursanakirja, s. 29. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23239-4.