Siirry sisältöön

typerä

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

typerä (10) (komparatiivi typerämpi, superlatiivi typerin) (taivutus[luo])

  1. yksinkertainen, ajattelematon, harkitsematon
    Typerä hymy kertoi, ettei hän ollut mukana ajassa.
    Sen typerän tempun olisi voinut jättää tekemättä.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈt̪yperæ/
  • tavutus: ty‧pe‧rä

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

typerä (10)[1]

  1. tyhmä

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi typerä typerät
genetiivi typerän typerien
(typeräin)
partitiivi typerää typeriä
akkusatiivi typerä;
typerän
typerät
sisäpaikallissijat
inessiivi typerässä typerissä
elatiivi typerästä typeristä
illatiivi typerään typeriin
ulkopaikallissijat
adessiivi typerällä typerillä
ablatiivi typerältä typeriltä
allatiivi typerälle typerille
muut sijamuodot
essiivi typeränä typerinä
translatiivi typeräksi typeriksi
abessiivi typerättä typerittä
instruktiivi typerin
komitatiivi typerine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo typerä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • typerä Kielitoimiston sanakirjassa
  • typerä Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkelit 355, 932 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10