typerä
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]typerä (10) (komparatiivi typerämpi, superlatiivi typerin) (taivutus[luo])
- yksinkertainen, ajattelematon, harkitsematon
- Typerä hymy kertoi, ettei hän ollut mukana ajassa.
- Sen typerän tempun olisi voinut jättää tekemättä.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪yperæ/
- tavutus: ty‧pe‧rä
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]typerä (10)
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | typerä | typerät |
| genetiivi | typerän | typerien (typeräin) |
| partitiivi | typerää | typeriä |
| akkusatiivi | typerä; typerän |
typerät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | typerässä | typerissä |
| elatiivi | typerästä | typeristä |
| illatiivi | typerään | typeriin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | typerällä | typerillä |
| ablatiivi | typerältä | typeriltä |
| allatiivi | typerälle | typerille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | typeränä | typerinä |
| translatiivi | typeräksi | typeriksi |
| abessiivi | typerättä | typerittä |
| instruktiivi | – | typerin |
| komitatiivi | – | typerine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | typerä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |