ikävä
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]ikävä (10) (komparatiivi ikävämpi, superlatiivi ikävin) (taivutus[luo])
- ikävystyttävä, pitkästyttävä
- Tapahtuma oli ikävä.
- valitettava
- Se oli ikävä tapaus.
- hankala, vaikea, ongelmia aiheuttava
- Sain ikävän tehtävän.
- haikea
- On ikävä erota.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈikæʋæ/
- tavutus: i‧kä‧vä
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: ikävystynyt, ikävystyttävä, ikävöivä
- adverbit: ikävystyen, ikävöiden, ikävästi
- substantiivit: ikävyys
- verbit: ikävystyä, ikävöidä
Vastakohta
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]ikävä (10)
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ikävä | ikävät |
| genetiivi | ikävän | ikävien (ikäväin) |
| partitiivi | ikävää | ikäviä |
| akkusatiivi | ikävä; ikävän |
ikävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ikävässä | ikävissä |
| elatiivi | ikävästä | ikävistä |
| illatiivi | ikävään | ikäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ikävällä | ikävillä |
| ablatiivi | ikävältä | ikäviltä |
| allatiivi | ikävälle | ikäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ikävänä | ikävinä |
| translatiivi | ikäväksi | ikäviksi |
| abessiivi | ikävättä | ikävittä |
| instruktiivi | – | ikävin |
| komitatiivi | – | ikävine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ikävä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- verbit: ikävöidä