fiksu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]fiksu (1)
- (arkikieltä) älykäs, nopeaälyinen
- (arkikieltä) harkitseva, harkintakykyinen
- (arkikieltä) asiallinen, korrekti
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈfiksu/
- tavutus: fik‧su
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | fiksu | fiksut |
| genetiivi | fiksun | fiksujen |
| partitiivi | fiksua | fiksuja |
| akkusatiivi | fiksu; fiksun |
fiksut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | fiksussa | fiksuissa |
| elatiivi | fiksusta | fiksuista |
| illatiivi | fiksuun | fiksuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | fiksulla | fiksuilla |
| ablatiivi | fiksulta | fiksuilta |
| allatiivi | fiksulle | fiksuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | fiksuna | fiksuina |
| translatiivi | fiksuksi | fiksuiksi |
| abessiivi | fiksutta | fiksuitta |
| instruktiivi | – | fiksuin |
| komitatiivi | – | fiksuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | fiksu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |