Siirry sisältöön

fiksuus

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

fiksuus (40)

  1. se, että on fiksu

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈfiksuːs/
  • tavutus: fik‧suus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi fiksuus fiksuudet
genetiivi fiksuuden fiksuuksien
partitiivi fiksuutta fiksuuksia
akkusatiivi fiksuus;
fiksuuden
fiksuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi fiksuudessa fiksuuksissa
elatiivi fiksuudesta fiksuuksista
illatiivi fiksuuteen fiksuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi fiksuudella fiksuuksilla
ablatiivi fiksuudelta fiksuuksilta
allatiivi fiksuudelle fiksuuksille
muut sijamuodot
essiivi fiksuutena fiksuuksina
translatiivi fiksuudeksi fiksuuksiksi
abessiivi fiksuudetta fiksuuksitta
instruktiivi fiksuuksin
komitatiivi fiksuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo fiksuude-
vahva vartalo fiksuute-
konsonantti-
vartalo
fiksuut-

Etymologia

[muokkaa]

sanan fiksu vartalosta fiks- ja suffiksista -uus

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • fiksuus Kielitoimiston sanakirjassa