juntti
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]juntti (5)
- (arkikieltä) stereotyyppinen maalaisihminen
- (arkikieltä) moukka, sivistymätön ihminen; typerys
- (vanhentunut) nauris
- (murteellinen) lanttu
- (murteellinen) nuori tyttö[1]
- (Stadin slangi, 1900-luvun alku) maalaistyttö[2]
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈjunt̪ːi/
- tavutus: junt‧ti
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | juntti | juntit |
| genetiivi | juntin | junttien (junttein) |
| partitiivi | junttia | juntteja |
| akkusatiivi | juntti; juntin |
juntit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | juntissa | junteissa |
| elatiivi | juntista | junteista |
| illatiivi | junttiin | juntteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | juntilla | junteilla |
| ablatiivi | juntilta | junteilta |
| allatiivi | juntille | junteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | junttina | juntteina |
| translatiivi | juntiksi | junteiksi |
| abessiivi | juntitta | junteitta |
| instruktiivi | – | juntein |
| komitatiivi | – | juntteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | junti- | |
| vahva vartalo | juntti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa][1] maalainen: Sisä-Suomen murteista Stadin slangiin siirtynyt sana. Aiemmin tarkoitti ’maalaistyttöä’.[3]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- juntti Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Suomen murteiden sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 30. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2012–. ISSN: 1796-041X. juntti.
- ↑ Heikki Paunonen: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. Stadin slangin suursanakirja. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23239-4.
- ↑ Heikki Paunonen: "Stadin slangi historiallisena, kielellisenä ja sosiaalisena ilmiönä", Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. Stadin slangin suursanakirja, s. 30. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23239-4.