pökiö
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]pökiö (3)
- (murteellinen, halventava) typerys
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: [ˈpøkiø]
Tavutus
[muokkaa]- tavutus: pö‧ki‧ö
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pökiö | pökiöt |
| genetiivi | pökiön | pökiöiden pökiöitten |
| partitiivi | pökiötä | pökiöitä |
| akkusatiivi | pökiö; pökiön |
pökiöt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pökiössä | pökiöissä |
| elatiivi | pökiöstä | pökiöistä |
| illatiivi | pökiöön | pökiöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pökiöllä | pökiöillä |
| ablatiivi | pökiöltä | pökiöiltä |
| allatiivi | pökiölle | pökiöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pökiönä | pökiöinä |
| translatiivi | pökiöksi | pökiöiksi |
| abessiivi | pökiöttä | pökiöittä |
| instruktiivi | – | pökiöin |
| komitatiivi | – | pökiöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pökiö- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |