märehtivä
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
märehtivä
- sellainen, joka märehtii
- Märehtivät lehmät makailevat laitumella.
Käännökset[muokkaa]
1. märehtivä
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Etymologia[muokkaa]
- 1. partisiippi verbistä märehtiä akt.
Liittyvät sanat[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
märehtivä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä märehtiä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | märehtivä | märehtivät |
| genetiivi | märehtivän | märehtivien (märehtiväin) |
| partitiivi | märehtivää | märehtiviä |
| akkusatiivi | märehtivä; märehtivän | märehtivät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | märehtivässä | märehtivissä |
| elatiivi | märehtivästä | märehtivistä |
| illatiivi | märehtivään | märehtiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | märehtivällä | märehtivillä |
| ablatiivi | märehtivältä | märehtiviltä |
| allatiivi | märehtivälle | märehtiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | märehtivänä | märehtivinä |
| translatiivi | märehtiväksi | märehtiviksi |
| abessiivi | märehtivättä | märehtivittä |
| instruktiivi | – | märehtivin |
| komitatiivi | – | märehtivine |