oja
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
oja (10)
- maahan kaivettu ura pintavesien pois johtamista tai maanalaisen johdon sijoittamista varten
- (murteellinen) puro
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈojɑ/
- tavutus: o‧ja
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | oja | ojat |
| genetiivi | ojan | ojien (ojain) |
| partitiivi | ojaa | ojia |
| akkusatiivi | oja; ojan |
ojat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ojassa | ojissa |
| elatiivi | ojasta | ojista |
| illatiivi | ojaan | ojiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ojalla | ojilla |
| ablatiivi | ojalta | ojilta |
| allatiivi | ojalle | ojille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ojana | ojina |
| translatiivi | ojaksi | ojiksi |
| abessiivi | ojatta | ojitta |
| instruktiivi | – | ojin |
| komitatiivi | – | ojine- + omistusliite |
Etymologia[muokkaa]
Sanan alkuperä on epäselvä. Sen on arveltu olevan jäänne jostakin varhaisemmasta nykyisen Suomen alueella puhutusta kielestä.[1]tarkenna
Käännökset[muokkaa]
1. maahan kaivettu ura pintavesien pois johtamista tai maanalaisen johdon sijoittamista varten
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
avo-oja, kaapelioja, katuoja, kuivatusoja, laskuoja, ojaanajo, oja-aura, ojajyrsin, ojakellukka, ojakärsämö, ojalapio, ojanpenkka, ojanpiennar, ojapiilu, ojanvarsi, ojavalo, salaoja
Idiomit[muokkaa]
- Joutua ojasta allikkoon. – Joutua vaikeasta asemasta vielä pahempaan tilanteeseen.
Aiheesta muualla[muokkaa]
Viro[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
oja
Etymologia[muokkaa]
Mahdollisesti johdos samasta kantasanasta kuin sanan voog, jossa g astevaihtelumuutos vartalossa. Sana on lähisukukielissä.[2]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- oja Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa
- oja sanastossa "[PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik"
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 21. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.
- ↑ Eesti Keele Instituut: Eesti etümoloogiasõnaraamat 2012. Tallinna: Eesti Keele Sihtasutus.