hieho
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hieho (1)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhie̯ho/, [hie̯ho], [ˈhie̞̯ɦo̞]
- tavutus: hie‧ho
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hieho | hiehot |
| genetiivi | hiehon | hiehojen |
| partitiivi | hiehoa | hiehoja |
| akkusatiivi | hieho; hiehon |
hiehot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hiehossa | hiehoissa |
| elatiivi | hiehosta | hiehoista |
| illatiivi | hiehoon | hiehoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hieholla | hiehoilla |
| ablatiivi | hieholta | hiehoilta |
| allatiivi | hieholle | hiehoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hiehona | hiehoina |
| translatiivi | hiehoksi | hiehoiksi |
| abessiivi | hiehotta | hiehoitta |
| instruktiivi | – | hiehoin |
| komitatiivi | – | hiehoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hieho- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. sukukypsä lehmä, joka ei ole vielä kertaakaan poikinut