hieho

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hieho (1)

  1. sukukypsä lehmä, joka ei ole vielä kertaakaan poikinut

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhie̯ho/, [hie̯ho], [ˈhie̞̯ɦo̞]
  • tavutus: hie‧ho

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hieho hiehot
genetiivi hiehon hiehojen
partitiivi hiehoa hiehoja
akkusatiivi hieho;
hiehon
hiehot
sisäpaikallissijat
inessiivi hiehossa hiehoissa
elatiivi hiehosta hiehoista
illatiivi hiehoon hiehoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hieholla hiehoilla
ablatiivi hieholta hiehoilta
allatiivi hieholle hiehoille
muut sijamuodot
essiivi hiehona hiehoina
translatiivi hiehoksi hiehoiksi
abessiivi hiehotta hiehoitta
instruktiivi hiehoin
komitatiivi hiehoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hieho-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hieho Kielitoimiston sanakirjassa
  • hieho Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa