kaksi

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso artikkeli 2 (luku) Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Kaksi

Suomi[muokkaa]

Numeraali[muokkaa]

kaksi (31)

  1. (kardinaaliluku) 2, roomalaisilla numeroilla merkittynä II, luku yhden ja kolmen välissä; vastaava järjestysluku: toinen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈkɑ̝ksi]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaksi kahdet
genetiivi kahden kaksien
partitiivi kahta kaksia
akkusatiivi kaksi; kahden kahdet
sisäpaikallissijat
inessiivi kahdessa kaksissa
elatiivi kahdesta kaksista
illatiivi kahteen kaksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kahdella kaksilla
ablatiivi kahdelta kaksilta
allatiivi kahdelle kaksille
muut sijamuodot
essiivi kahtena kaksina
translatiivi kahdeksi kaksiksi
abessiivi kahdetta kaksitta
instruktiivi kaksin
komitatiivi kaksine-
+ omistusliite


Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi 2 2:t
genetiivi 2:n 2:ien
 
partitiivi 2:ta 2:ia
akkusatiivi 2; 2:n 2:t
sisäpaikallissijat
inessiivi 2:ssa 2:issa
elatiivi 2:sta 2:ista
illatiivi 2:een 2:iin
ulkopaikallissijat
adessiivi 2:lla 2:illa
ablatiivi 2:lta 2:ilta
allatiivi 2:lle 2:ille
muut sijamuodot
essiivi 2:na 2:ina
translatiivi 2:ksi 2:iksi
abessiivi 2:tta 2:itta
instruktiivi 2:in
komitatiivi 2:ine-
+ omistusliite


Etymologia[muokkaa]

suomalais-ugrilainen, mahdollisesti uralilainen *kakta ~ *käktä (UEW)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kahtapuolin, kaksinkamppailu, kaksinlaulu, kaksinnäkö, kaksinpeli, kaksinpuhelu, kaksisataa, kaksitaso, kaksivuotias

Idiomit[muokkaa]

  • kaksin aina kaunihimpi

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kaksi Kielitoimiston sanakirjassa