kaksinen

Suomi

Adjektiivi

kaksinen (38) (komparatiivi kaksisempi, superlatiivi kaksisin) (taivutus[luo])

1. (historia) isonjaon jyvityksessä pellosta arvosanana: sellainen, josta yhtä siemenjyvää kohden saadaan kaksi siementä satoa

   Eipä tuo pelto ole edes kaksinen.

2. (kuvaannollisesti, kielteisissä lauseissa) hääppöinen, kummoinen, merkityksellinen

   Eipä ollut kaksinen suoritus.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑksinen/
• tavutus: kak‧si‧nen

Etymologia

• (isonjaon arvosana) numeraalista kaksi ja johtimesta -nen
• (kuvaannollinen merkitys) isonjaon arvosanasta

Lähteet

• Juha Kuisma: Tupenrapinat — Idiomeja ajan uumenista, s. 18–20. Maahenki, 2015. ISBN 978-952-301-052-9.

Aiheesta muualla

• kaksinen Kielitoimiston sanakirjassa