kaksio

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Kaksio Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kaksio (3)

  1. asuntotyyppi, jossa on kaksi asumiseen tarkoitettua huonetta: olohuone ja makuuhuone, lisäksi asunnossa on keittiö tai keittokomero, WC ja peseytymistila ja voi olla vaatehuone, sauna tai parveke, esim. 2h+k

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑksio/
  • tavutus: kak‧si‧o

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaksio kaksiot
genetiivi kaksion kaksioiden
kaksioitten
partitiivi kaksiota kaksioita
akkusatiivi kaksio;
kaksion
kaksiot
sisäpaikallissijat
inessiivi kaksiossa kaksioissa
elatiivi kaksiosta kaksioista
illatiivi kaksioon kaksioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaksiolla kaksioilla
ablatiivi kaksiolta kaksioilta
allatiivi kaksiolle kaksioille
muut sijamuodot
essiivi kaksiona kaksioina
translatiivi kaksioksi kaksioiksi
abessiivi kaksiotta kaksioitta
instruktiivi kaksioin
komitatiivi kaksioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kaksio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Vieruskäsitteet[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kaksio Kielitoimiston sanakirjassa