toinen

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

toinen (38) (ei vertailuasteita)

  1. sellainen, joka on (jonkin asian suhteen) toisena
    Tulin kilpailussa toiseksi.

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Numeraali[muokkaa]

toinen

  1. (järjestysluku) numeroa kaksi vastaava järjestysluku: ensimmäisen jälkeen ja ennen kolmatta

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪oi̯nen/
  • tavutus: toi‧nen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi toinen toiset
genetiivi toisen toisten
toisien
partitiivi toista toisia
akkusatiivi toinen; toisen toiset
sisäpaikallissijat
inessiivi toisessa toisissa
elatiivi toisesta toisista
illatiivi toiseen toisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi toisella toisilla
ablatiivi toiselta toisilta
allatiivi toiselle toisille
muut sijamuodot
essiivi toisena toisina
translatiivi toiseksi toisiksi
abessiivi toisetta toisitta
instruktiivi toisin
komitatiivi toisine
Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi 2:nen 2:set
genetiivi 2:sen 2:sten
2:sien
partitiivi 2:sta 2:sia
akkusatiivi 2:nen; 2:sen 2:set
sisäpaikallissijat
inessiivi 2:sessa 2:sissa
elatiivi 2:sesta 2:sista
illatiivi 2:seen 2:siin
ulkopaikallissijat
adessiivi 2:sella 2:silla
ablatiivi 2:selta 2:silta
allatiivi 2:selle 2:sille
muut sijamuodot
essiivi 2:sena 2:sina
translatiivi 2:seksi 2:siksi
abessiivi 2:setta 2:sitta
instruktiivi 2:sin
komitatiivi 2:sine

Huomautukset[muokkaa]

  • Sana voidaan merkitä numeroilla: 2. – tässä piste ilmaisee, että kyseessä on järjestysluku.

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

toinen (38)

  1. (indefiniittinen) ei tämä tai tuo, vaan eri, muu
    Toinen tie olisi parempi vaihtoehto.
    Myös toista tapaa olisi syytä kokeilla.
    Se on toinen tarina.
    Se oli toinen henkilö.
  2. (indefiniittinen) jompikumpi kahdesta puheena olevasta
    En se ollut minä, vaan eräs toinen oppilas.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi toinen toiset
genetiivi toisen toisten
toisien
partitiivi toista toisia
akkusatiivi toinen; toisen toiset
sisäpaikallissijat
inessiivi toisessa toisissa
elatiivi toisesta toisista
illatiivi toiseen toisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi toisella toisilla
ablatiivi toiselta toisilta
allatiivi toiselle toisille
muut sijamuodot
essiivi toisena toisina
translatiivi toiseksi toisiksi
abessiivi toisetta toisitta
instruktiivi toisin
komitatiivi toisine

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Tämän sana-artikkelin tietojen paikkaansapitävyys on kyseenalaistettu, ja artikkeli tarvitsee tarkistamista.

Artikkelin keskustelusivulla voi keskustella epäselvyyksistä.
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • toinen Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana toinen.