toinen

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Numeraali[muokkaa]

toinen

  1. (järjestysluku) numeroa kaksi vastaava järjestysluku: ensimmäisen jälkeen ja ennen kolmatta
    Tulin kilpailussa toiseksi.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi toinen toiset
genetiivi toisen toisten
toisien
partitiivi toista toisia
akkusatiivi toinen; toisen toiset
Sisäpaikallissijat
inessiivi toisessa toisissa
elatiivi toisesta toisista
illatiivi toiseen toisiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi toisella toisilla
ablatiivi toiselta toisilta
allatiivi toiselle toisille
Muut
essiivi toisena
(toisna)
toisina
translatiivi toiseksi toisiksi
abessiivi toisetta toisitta
instruktiivi toisin
komitatiivi toisine-
+ omistusliite
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi 2. 2.
genetiivi 2:sen 2:sten
2:sien
partitiivi 2:sta 2:sia
akkusatiivi 2.; 2:sen 2.
Sisäpaikallissijat
inessiivi 2:sessa 2:sissa
elatiivi 2:sesta 2:sista
illatiivi 2:seen 2:siin
Ulkopaikallissijat
adessiivi 2:sella 2:silla
ablatiivi 2:selta 2:silta
allatiivi 2:selle 2:sille
Muut
essiivi 2:sena
(2:sna)
2:sina
translatiivi 2:seksi 2:siksi
abessiivi 2:setta 2:sitta
instruktiivi 2:sin
komitatiivi 2:sine-
+ omistusliite

Huomautukset[muokkaa]

  • Toinen voidaan merkitä numeroilla: 2., tässä piste ilmaisee, että kyseessä on järjestysluku.

Käännökset[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

toinen (38)

  1. (indefiniittinen) ei tämä tai tuo, eri
    Toinen tie olisi parempi vaihtoehto.
    Myös toista tapaa olisi syytä kokeilla.
    Se on toinen tarina.
    Se oli toinen henkilö.
  2. (indefiniittinen) jompikumpi kahdesta tietystä puheena olevasta
    En se ollut minä, vaan eräs toinen oppilas.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]