toinen

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Numeraali[muokkaa]

toinen

  1. (järjestysluku) numeroa kaksi vastaava järjestysluku: ensimmäisen jälkeen ja ennen kolmatta
    Tulin kilpailussa toiseksi.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi toinen toiset
genetiivi toisen toisten
toisien
partitiivi toista toisia
akkusatiivi toinen; toisen toiset
sisäpaikallissijat
inessiivi toisessa toisissa
elatiivi toisesta toisista
illatiivi toiseen toisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi toisella toisilla
ablatiivi toiselta toisilta
allatiivi toiselle toisille
muut sijamuodot
essiivi toisena toisina
translatiivi toiseksi toisiksi
abessiivi toisetta toisitta
instruktiivi toisin
komitatiivi toisine
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi 2:nen 2:set
genetiivi 2:sen 2:sten
2:sien
partitiivi 2:sta 2:sia
akkusatiivi 2:nen; 2:sen 2:set
sisäpaikallissijat
inessiivi 2:sessa 2:sissa
elatiivi 2:sesta 2:sista
illatiivi 2:seen 2:siin
ulkopaikallissijat
adessiivi 2:sella 2:silla
ablatiivi 2:selta 2:silta
allatiivi 2:selle 2:sille
muut sijamuodot
essiivi 2:sena 2:sina
translatiivi 2:seksi 2:siksi
abessiivi 2:setta 2:sitta
instruktiivi 2:sin
komitatiivi 2:sine

Huomautukset[muokkaa]

  • Toinen voidaan merkitä numeroilla: 2., tässä piste ilmaisee, että kyseessä on järjestysluku.

Etymologia[muokkaa]

johdos pronominista tuo[1] (toi- + -(i)nen)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

toistakymmentä, toisluokkalainen, toistasataa, toistatuhatta

Pronomini[muokkaa]

toinen (38)

  1. (indefiniittinen) ei tämä tai tuo, eri
    Toinen tie olisi parempi vaihtoehto.
    Myös toista tapaa olisi syytä kokeilla.
    Se on toinen tarina.
    Se oli toinen henkilö.
  2. (indefiniittinen) jompikumpi kahdesta tietystä puheena olevasta
    En se ollut minä, vaan eräs toinen oppilas.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi toinen toiset
genetiivi toisen toisten
toisien
partitiivi toista toisia
akkusatiivi toinen; toisen toiset
sisäpaikallissijat
inessiivi toisessa toisissa
elatiivi toisesta toisista
illatiivi toiseen toisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi toisella toisilla
ablatiivi toiselta toisilta
allatiivi toiselle toisille
muut sijamuodot
essiivi toisena toisina
translatiivi toiseksi toisiksi
abessiivi toisetta toisitta
instruktiivi toisin
komitatiivi toisine

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

toisarvoinen, toisasteinen, toisenlainen, toisenmoinen, toisennäköinen, toisentapainen, toisenuskoinen, toisenvärinen, toisinajatteleva, toisinajattelija, toisinpäin, toiskertainen, toiskätinen, toispaikkainen, toispaikkakuntalainen, toissijainen, toissilmäinen, toistaitoinen, toisuskoinen

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. hakusana toinen