tuo

Suomi

Pronomini

tuo (19)

1. (demonstratiivinen) viittaa johonkin selvästi osoitettavaan asiaan tai esineeseen, joka on sanojasta etäällä (tai johon otetaan etäisyyttä), muttei epämääräisellä etäisyydellä jossain kaukaisuudessa

   Tuo tuolla, tuon vieressä, on minun autoni eikä tämä tässä, tämän vieressä, eikä se siellä sen vieressä. Ymmärsitkö?

   Tuo on minun eikä tämä eikä se.

   Tuo oli katala temppu. (Osoitetaan siihen, mitä joku muu on juuri tehnyt; vrt. se tai tämä)

   Tuo on kyllä mautonta, suorastaan alhaista.

2. (persoonapronomini, murteellinen; usein vähättelevä) hän

   Lieneekö tuo tulossa?

   Hoitaneeko tuo vanhempiensa hautaakaan...

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪uo̯/, [ˈt̪uo̞]
• tavutus: tuo

Taivutus

Taivutus

sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tuo	—
genetiivi	tuon	—
partitiivi	tuota	—
akkusatiivi	tuo; tuon	—
sisäpaikallissijat
inessiivi	tuossa	—
elatiivi	tuosta	—
illatiivi	tuohon	—
ulkopaikallissijat
adessiivi	tuolla	—
ablatiivi	tuolta	—
allatiivi	tuolle	—
muut sijamuodot
essiivi	tuona	—
translatiivi	tuoksi	—
abessiivi	(tuotta)	—
instruktiivi	—	—
komitatiivi	—	—

Huomautukset

• Pronominilla on myös adverbiaalisia sijamuotoja:

tuonne (yksikön sublatiivi)

tuolloin (yksikön temporaali)

Etymologia

Tälle sanalle ei valitettavasti vielä ole lisätty etymologiaa, mutta voit halutessasi lisätä sen.

Käännökset

1. viittaa johonkin osoitettavaan asiaan tai esineeseen

englanti: that espanja: aquel japani: あれ [are], あちら [achira], あの [ano] latgalli: tys latina: (kauempana) ille m., illa f., illud n.; (lähempänä) iste m., ista f., istud n. latvia: tas liettua: tas liivi: se pohjoissaame: duot, (kaukana) dot puola: ów, tamten

ranska: ce, cela ruotsi: det där, den där saksa: (kirjakielessä) jener m., jenes n., jene f.; (arkisempi) der ... da m., das ... da n., die ... da f. thai: นั้น, (kauempana) โน้น tšekki: tamten turkki: şu venäjä: тот, это vepsä: se viro: see

Liittyvät sanat

• (suomen demonstratiivipronomineilla on eri viittaussuhteet) tämä, tuo, se; nämä, nuo, ne → (vastaavat adverbit) näin, noin, niin
• tuolla
• tuota
• (slangimaista t. eteläsuomalaista puhekieltä, yleistymässä puhekielessä muuallakin) toi, tossa, tohon, tosta, tota, tonne

Johdokset

• adverbit: tuonnoin
• pronominit ja numeraalit: toinen

Idiomit

• tuon tuosta, tuon tuostakin
  1. jatkuvasti, usein, tavan takaa

Aiheesta muualla

• tuo Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

tuo

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä tuoda
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä tuoda
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä tuoda
4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä tuoda

Ida'an

Adjektiivi

tuo

1. vanha

Italia

Pronomini

il tuo m., la tua f. (monikko i tuoi m., le tue f.)

1. (possessiivinen) sinun ... -si

Huomautukset

• Kun puhutaan omista perheenjäsenistä tai muista henkilöön hyvin kiinteästi liittyvistä asioista (esim. kodista), edessä olevan määräisen artikkelin voi jättää pois, jos pääsana on yksiköllinen.

tuo padre e tua madre

sinun isäsi ja äitisi (mutta: i tuoi genitori 'vanhempasi')

tua casa

sinun kotisi

Latina

Pronomini

tuō

1. (possessiivinen taivutusmuoto) yksikön maskuliinin datiivimuoto sanasta tuus
2. (possessiivinen taivutusmuoto) yksikön maskuliinin ablatiivimuoto sanasta tuus
3. (possessiivinen taivutusmuoto) yksikön neutrin datiivimuoto sanasta tuus
4. (possessiivinen taivutusmuoto) yksikön neutrin ablatiivimuoto sanasta tuus