niin

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

niin

  1. sillä tavalla
    Niin tähän päädyttiin.
  2. (myöntösana) kyllä, "niin se oli"; sana, jolla vahvistetaan tai myönnellään (joko omaa tai toisen puhujan) aiempaa lausetta tai olettamaa
    Täälläkö hän asui?. – Niin.
    Olit siis vankilassa?. – Niin. Monta vuotta.
    Hänkö pakeni tuohon suuntaan? – Niin. Juuri sinnepäin.
    Ihana kukkapenkki! – Niin, panin siemenet itämään jo maaliskuussa.
    Niin, tämä on ennennäkemätön oikeusjuttu Suomessa.
  3. siinä määrin
    Söin niin paljon, että melkein halkesin.
  4. sen seurauksena
    Niin Iisak jäi asumaan Gerariin. –1. Moos. 26:6
    Niin elävät he onnellisina, kuka tietää kuinka kauan.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈniːn/
  • tavutus: niin

Etymologia[muokkaa]

Sana on instruktiivimuoto sanasta ne. Vastaavia adverbeja sukukielistä ovat karjalan niin, vepsän nin, vatjan nii ja viron nii.[1]

Ilmauksissa ei niin mitään/kukaan/missään esiintyvä käyttö voi olla lainaa venäjän ни-etuliitteestä[2].

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • niin Kielitoimiston sanakirjassa

Konjunktio[muokkaa]

niin

  1. (rinnastuskonjunktio) niin kuin
    Syyllisiä olivat niin Matti kuin Pekkakin.
  2. aloittaa joskus ehtolauseen jälkeisen väitteen
    Jos yöllä on selkeää, niin tulee kova pakkanen.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

niin että, niin ikään, niin ja näin, niin kuin, noin, näin, niin sanottu, ns.


Pronomini[muokkaa]

niin

  1. (demonstratiivinen, taivutusmuoto) instruktiivimuoto sanasta ne

Viitteet[muokkaa]

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana niin.
  2. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 69