kyllä
Suomi
[muokkaa]Adverbi
[muokkaa]kyllä
- varsinkin repliikeissä ilmaisemassa myönteisyyttä, toisen ajatukseen yhtymistä tai toisaalta tehostamassa väitettä
- On se kyllä ihme, miten tuo talo on pysynyt pystyssä.
- En kyllä mene.
- (vanhentunut) kyllin, riittävästi
- On äiti laittanut kystä kyllä. (O. Kotilainen 1901)
- muissa lauseissa, jotka ilmaisevat myönnytystä tai yhtymistä toisen ajatukseen
- Minun puolestani saat kyllä yrittää.
- Kyllä kai sinäkin tulet!
- Kyllähän siitä oli puhetta.
- vahvistamassa asian tai väitteen oikeaksi
- Kyllä se niin on.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkylːæ/, [ˈk̟ylːæ]
- tavutus: kyl‧lä
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: kylläinen
- adverbit: kylliksi, kyllin, kylläksi, kyllältä
- substantiivit: kyllyys, yltäkylläisyys
- verbit: kyllästyä, kyllästää, kylläännyttää, kyllääntyä
Vastakohdat
[muokkaa]- (kieltävä vastaus) ei
Yhdyssanat
[muokkaa]Etymologia
[muokkaa]- vanhan suomen kyllä-substantiivista, jonka merkitys oli ’paljous’, ’runsaus’. Sana lienee irtautunut sellaisista ilmauksista kuin ”Hänellä on kylläkalaa” > ”Hänellä on kyllä kalaa” (’hänellä on paljous kalaa’) > ”Kyllä hänellä on kalaa”. Myöntävän vastauksen adverbiksi sana on irtautunut sellaisista ilmauksista kuin ”Kylläkö hänellä on kalaa?”, johon on vastattu: ”Kyllä”. Edelleen kysymykseen ”Annatko kalaa?” voitiin vastata: ”Annan kyllä!”[1]
Vastineita sukukielissä: viron küll.
Käännökset
[muokkaa]1. myöntävä vastaus
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kyllä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.