Siirry sisältöön

kyllä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

kyllä

  1. varsinkin repliikeissä ilmaisemassa myönteisyyttä, toisen ajatukseen yhtymistä tai toisaalta tehostamassa väitettä
    On se kyllä ihme, miten tuo talo on pysynyt pystyssä.
    En kyllä mene.
  2. (vanhentunut) kyllin, riittävästi
    On äiti laittanut kystä kyllä. (O. Kotilainen 1901)
  3. muissa lauseissa, jotka ilmaisevat myönnytystä tai yhtymistä toisen ajatukseen
    Minun puolestani saat kyllä yrittää.
    Kyllä kai sinäkin tulet!
    Kyllähän siitä oli puhetta.
  4. vahvistamassa asian tai väitteen oikeaksi
    Kyllä se niin on.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkylːæ/, [ˈk̟ylːæ]
  • tavutus: kyl‧lä

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
  • (kieltävä vastaus) ei
Yhdyssanat[muokkaa]

Etymologia[muokkaa]

  • vanhan suomen kyllä-substantiivista, jonka merkitys oli ’paljous’, ’runsaus’. Sana lienee irtautunut sellaisista ilmauksista kuin ”Hänellä on kylläkalaa” > ”Hänellä on kyllä kalaa” (’hänellä on paljous kalaa’) > ”Kyllä hänellä on kalaa”. Myöntävän vastauksen adverbiksi sana on irtautunut sellaisista ilmauksista kuin ”Kylläkö hänellä on kalaa?”, johon on vastattu: ”Kyllä”. Edelleen kysymykseen ”Annatko kalaa?” voitiin vastata: ”Annan kyllä!”[1]
    Vastineita sukukielissä: viron küll.

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kyllä Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.